Mitä sanoisin pienelle itselleni, jos voisin
Tässä kuvassa olen minä. Ah, miten rakastinkaan nukkumista.
Näytän nukkuvani tosi levollisesti, turvassa. Tämä oli osa todellisuutta.
Samaan aikaan isäni oli muuttanut pois kotoa. Vanhempani olivat eronneet. Tämä johtui isän juomisesta ja väkivaltaisuudesta. Minulla oli huono itsetunto. Pelkäsin sitä, että jos muut näkevät, millainen oikeasti olen ja saavat tietää, millaista meillä on kotona, he eivät halua olla kanssani. Koin olevani arvoton ja huonompi kuin muut.
Kun katson tätä kuvaa, sisälläni läikähtää. Koen rakkautta ja myötätuntoa tätä nuorta ihmeellistä olentoa kohtaan, joka minä olin – ja osittain olen edelleen.
Päätin jo ennen kouluikää – kenties tämän kuvan ottamisen aikoihin – että äitiä en halua huolestuttaa. Aloin piilottamaan vaikeat tunteet sisälleni. Opettelin peittämään epämukavat salaisuudet – sekä omat ja läheisteni. Olin reipas tyttö, joka hymyili ja ei turhia mukissut. Joka hoiti aikuisten vastuut.
Omien tunteiden ja tarpeiden sivuun laittaminen sai uutta pontta, kun alkoholi tuli kuvaan 12-vuotiaana. Jäin koukkuun saman tien ja loppu on historiaa.
Tämä pieni lapsi ilmaantuu luokseni vielä nykyään aika ajoin. Hän elää vahvoissa tunnereaktioissani, epävarmuuksissani ja häpeän kokemuksissa. Hänen tunteensa ja tarpeensa kaipaavat nähdyiksi edelleen.
Mitä minä voin aikuisena tehdä, on ottaa hänet rinnalleni. Voin lohduttaa häntä sanomalla: ”Ei mitään hätää. Minä olen tässä kanssasi. Et ole yksin.”
Se mitä haluaisin hänen tietävän, on, että ei ole ihme, että häntä pelottaa ja että maailma vaikuttaa hämmentävältä ja pahantahtoiselta paikalta. Se on ymmärrettävää. On myös ymmärrettävää, että hän myöhemmin elämässään turvautuu erilaisiin selviytymisen keinoihin pitäessään huolta itsestään. Jotkut niistä tuovat syvää tuskaa ja kipua. Mutta se kaikki on portti syvempään muutokseen.
Tärkein viestini hänelle on: ”Rakas Susanna, kaikki asiat tulevat selviämään. Sinusta kasvaa sinnikäs, utelias, huumorintajuinen ja syvästi tunteva aikuinen. Tulee päivä, jolloin sinä voit kääntää, rakas Susanna, kaiken tämän kokemasi kivun vahvuudeksi. Sinä olet arvokas ja kaiken hyvän arvoinen.”
Mitä sinä sanoisit pienelle itsellesi, jos voisit palata ajassa taaksepäin?