Riippuvuudella on tärkeä tehtävä – siksi siitä on niin vaikea päästää irti
Tämä ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, mutta riippuvuudella ja haitallisilla toimintamalleilla on tärkeä tehtävä. Niistä on meille hyötyä. Tämä tarkoittaa sitä, että käytämme riippuvuutta tunteiden säätelyyn ja erilaisten inhimillisten tarpeiden täyttämiseen, kuten rentoutumiseen tai joukkoon kuulumiseen.
Koska riippuvuus on riippuvuus ja haitallinen toimintamalli, liittyy siihen myös haittoja. Jos hyötyjä ei olisi, emme jäisi koukkuun. Jos haittoja ei olisi, ei olisi kysymys riippuvuudesta.
Mulle riippuvuudet on olleet läpi elämän yksi tärkeimmistä keinoista säädellä tunteita. Kun kakka on osunut tuulettimeen, ja olen kokenut kivuliaita tunteita, olen saanut väistettyä ne juomalla, ihmissuhteilla, sokerin syömisellä ja mikä se nyt se haitallinen keino siinä kohtaa on ollutkaan.Tosiasia on, että tämä toimii usein valitettavan hyvin. Mutta. Sen vaikutus ei kestä, vaan on hetkellistä. On hyvin todennäköistä, että retkahduksen jälkeen ne tunteet, joita pakenin, ovat vain vahvistuneet. Sanotaan, että emme voi saada tarpeeksi sitä, mikä melkein toimii. Riippuvuus on ollut mulle just tällainen asia.
Nyt kun olen ollut raittiina 23 vuotta ja tehnyt itseni kanssa ihan helvetisti duunia, olen oppinut kohtaamaan enenevissä määrin sitä kipua, mitä aiemmin olen paennut riippuvuuksiin. Tällä hetkellä teen duunia sellaisen ”pakoon lähtemisen energian” kanssa. Tämä on hyvin varhaisessa vaiheessa iskostunut hermostoon. Se saattaa olla peruja jopa siltä ajalta, kun olin vauvana aidosti voimaton, enkä pystynyt pakenemaan vanhempien huutoja ja riitelyä. Niitä asioita, jotka saivat minut aidosti kauhun valtaan.
Tämä pakoon lähtemisen energia ajaa minua automaattiohjauksella olemaan aina seuraavassa asiassa. Vaikka olen meditoinut ja harjoittanut mindfulnessia (mitkä itselleni ovat juuri niitä tärkeimpiä tapoja harjoitella tunteiden säätelyä) jo 16 vuotta, pakoon lähtemisen energia on mulle uusi löytö. Tuntemukset kehossa eivät ole uusia, mutta sen sanoittaminen on.
Koska pakenemisen energian kohtaaminen ei tule minulle luonnostaan samalla tavalla kuin sen välttely tulee, harjoittelen nyt kohtaamaan sitä tietoisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kun istun alas, annan sen tuntua kehossa. Treeni on yksinkertainen, mutta välillä ihan helvetin vaikea. Usein en muista kohdata sitä, koska tosiaan se ajatus on jo siellä seuraavassa asiassa.
Mulla on myös ADHD-piirre. Päihteet olivat minulle yksi selkeimmistä haitallisista toimintamalleista, mitkä saivat hermoston rauhoittumaan. Kyseessä oli ADHD:n piirteiden itselääkintä.
Millä tavalla sinä käsittelet epämukavia kokemuksia ja tunteita? Miltä tämä kaikki edellä kirjoittamani kuulostaa?
