Mitä sanoisit hyvälle ystävälle haastavalla hetkellä?
Puhutaan hetki lempeydestä itseä kohtaan toipumisen tiellä. Monella meistä on oletusasetuksena sisäisessä puheessa hyvin ikävä sävy. Puhutaan sisäisestä kriitikoista tai jopa sisäisestä ankeuttajasta. Se aktivoituu hyvin herkästi varsinkin silloin, kun emme pysyy irti haitallisista kaavoista.
Kiinnostavaa tässä sisäisessä kriittisessä äänessä on se, että käytämme sellaista kieltä, mitä emme yleensä ikinä käyttäisi hyvälle ystävälle neuvoja antaessamme. Jos ystäväsi kääntyy sinun puoleesi haastavan hetkellä, tuskin sanoisit ” Tämä on merkki siitä, että olet täysi *. Ei kannata edes yrittää, koska tulet epäonnistumaan. Et ole hyvän arvoinen.” Silti käytämme tällaista puhetta, kun puhumme sisäisesti itsellemme.
Monesti tämä sisäinen ääni on kaikuja menneisyydestä. Saattaa olla, että meille tulee mieleen joku sellainen henkilö, joka on tällaista vastaavaa kieltä meitä kohtaan käyttänyt. Aina ei ole näin:
Se, mitä meitä ilkeän sisäisen kriittisen äänen omistavia yhdistää, on yleensä se, että emme ole kokeneet tulemme rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olemme lapsuuden varhaisina vuosina. Lähellämme olleet aikuiset ovat monesti kiinnittäneet huomiota lähes pelkästään siihen, mitä saamme aikaan.
Olemme saaneet kiitosta suorituksistamme, ulkonäöstämme, taidoistamme. Tämä siis pätee, jos olemme saaneet kiitosta ja hyväksyntää yhtään mistään.
Kuten varmaan arvaat, tämä on hedelmällistä maaperää sisäiselle kriittisyydelle, huijarisyndroomalle ja täydellisyyden tavoittelulle. Ja siten haitallisille toimintamalleille.
Jo se, että tämän sisäisen äänen huomaa, on huippujuttu! Jos nimittäin haluamme lähteä kääntämään suuntaa, meidän on hyvä ensinnäkin tiedostaa se, miten puhumme itsellemme. Totuus on, että kaikki se, mitä ajattelemme, värittää maailmamme ja ohjaa valintojamme.
Kun huomaat kriittisen äänen nousevan, mieti, mitä sanoisit samassa tilanteessa hyvälle ystävälle. Huomioi se, että pelkästään se jo, ettet säti itseäsi, on hyvä alku. Ei-tekeminen on monesti todella tärkeä ja merkityksellinen askel muutoksen tiellä.
Mitä siis sanoisit hyvälle ystävälle sellaisessa tilanteessa, jossa hän tarvitsee lisää tsemppiä? Tilanteessa, jossa hän kokee olonsa toivottomaksi? Miten tarjoaisit lohdutusta:
Jos sanat tuntuvat teennäisiltä, mitä pientä voisi tehdä pitääksesi itsestäsi huolta. Onko se kuppi teetä? Kävelylenkki? Hyvään musiikin kuuntelu? Tanssi? Taide? Hyvä elokuva? Lukeminen?
Lempeämpi sisäinen ääni lisää turvaa, joka on muutoksen – ja toipumisen – kulmakivi.
