Riippuvuudesta irtautuminen ei todellakaan ole aina kuin ruusuilla tanssimista. Varsinkin alussa, kun harjoittelee raitista elämää, niin kipeät tunteet tuntuvat välillä jopa lannistavilta. Monesti voi olla sellainen kokemus, että kaikki asiat joutuu harjoittelemaan uudestaan.
AA oli porttini toipumisen tielle reilu 22 vuotta sitten. Minulla ei ollut tuolloin juuri käsitystä, kuinka elää ilman päihteitä. En edes osannut siivota selvin päin. Itsestä huolen pitäminen vaati jatkuvaa ponnistelua. Oma lukunsa oli se, kun lähdin harjoittelemaan seurustelua – intiimiasioista puhumattakaan.
Välillä tuli sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa, että ”Pitäkää tunkkinne”. Joku kuitenkin sai minut jatkamaan ja yrittämään uudestaan ja uudestaan, vaikka välillä tuntui, että vedän henkistä suteria jääpinnalla, niin kuin meillä koti-Kuopiossa sanotaan.
Mikä sitten oli se merkittävä tekijä, joka voimaa silloinkin, kun sitä ei tuntunut olevan?
Minulla se oli toipumisusko. Olin nähnyt ja kuullut sellaisia toipumisen ihmetarinoita, että ne saivat minut uskomaan, että minullakin on mahdollisuus. Ne, jotka minut alkuajoista lähtien tuntevat, tietävät että olin aivan helvetin sekaisin.
Kuka olisi voinut kuvitella, että elämäni on tällaista, mitä se nyt tällä hetkellä on?
Minulla oli esimerkiksi niin pahat paniikkihäiriöt, että en pystynyt juomaan vertaistukiryhmässä kahvia ilman että minulla oli kyynärpäät tuettuna pöydässä, koska ne tärisivät niin paljon. Lisäksi koko elämäni tuntui olevan yksi sekavaa tornadoa. Tunteet heilahtivat suuntaan jos toiseen. Olin kärsivä uhri. Täysin hajalla.
Tähän on tultu. Muutaman vuoden raittiudella aukesi se, että päihderiippuvuus oli salakavalasti muuttunut muihin riippuvuuksiin. Siitä alkanut toipumisen syvempi vaihe on luonut vielä syvempää toipumisuskoa, koska muutos on ollut niin vahvaa. Varsinkin se, kun olen päässyt käsiksi riippuvuuden juurisyihin ja pystynyt alkaa muuntamaan niitä energioita, tarve tarttua mihinkään riippuvuuteen on vähentynyt välillä olemattomiin.
Toisin sanoen, kokemus muiden ja omasta toipumisesta on luonut vahvan luottamuksen siihen, että elämä kantaa, jos vain pysyn kasvun tiellä.
Miten sinulla? Mikä on sinun voiman lähteesi?
