Mikä pieni teko on auttanut sinua eniten toipumisessa?
Usein ajatellaan, että toipuminen on isoja päätöksiä ja jättiläisharppauksia. Joskus näin voi olla. Tulee hetkiä, jolloin asiat loksahtavat paikoilleen ja maailma ei ole enää entisenlainen.
Yleisempää on, että toipuminen rakentuu pienistä puroista. Isoja oivalluksiakin ennen on pitänyt tehdä paljon duunia ja istuttaa monenmoisia siemeniä.
Toipuminen on monesti näkymätöntä työtä. Sitä ei näe kuvissa eikä yksittäisissä päivissä – ja juuri se on kestävän muutoksen merkki. Ei quick fixit, vaan slow healing.
Tekojen kautta aivomme muokkautuvat tehokkaimmin. Siksi jokaisella – pienelläkin – teolla on merkitystä.
Moni kokee menevänsä aika ajoin taaksepäin. Silti eteenpäin suuntautuvaa muutosta tapahtuu koko ajan: reaktiot pehmenevät ja ärsykkeen ja toiminnan väli pitenee. Kun katsot vuoden, parin taakse, huomaat kyllä eron.
Juuri nyt voit kuvitella, ettet pääse ikinä irti riippuvuudestasi, mutta sitten tajuatkin, että käyttö tai toiminta on itse asiassa vähentynyt dramaattisesti tai jäänyt pois kokonaan. Muutosta tapahtuu koko ajan – sinusta huolimatta.
Pieniä toipumisen tekoja ovat esimerkiksi:
- Huomaat sykkeen nousevan, mutta et räjähdä.
- Pysähdyt kaupassa ennen automaattista valintaa.
- Ajattelet: “Minun ei tarvitse pelastaa tätä ihmistä.”
- Olet hetken ahdistuksen kanssa ilman pakokeinoa.
- Huomaat sisäisen lauseen: “Olen huono”. Muutat sen lauseeseen “Olen kuormittunut.”
- Et enää toimi vanhan impulssin mukaan, vaikka se nousee.
Nämä hetket näyttävät pieniltä, mutta hermostolle ne ovat merkittäviä.
Tutkimus osoittaa, että hermoston säätely, tunteiden sietokyky ja itsemyötätunto vahvistuvat harjoittelun myötä. Mindfulness lisää kykyä huomata ennen kuin reagoi – ja juuri siinä syntyy valinta.
Toipuminen ei ole vain sitä, mitä teet. Se on myös sitä, mitä jätät tekemättä.
Mikä pieni teko on auttanut sinua eniten toipumisessa?
